AIN'T THAT A KICK IN THE HEAD (KUVAAJA)
Carl-Mauritz Axel Eklund
11.11.2022
Sisällysluettelo
Alkutuotanto
Kuvaukset
Loppusana
ALKUTUOTANTO
Hyppäsin mukaan projektiin suhteellisen varhaisessa vaiheessa. Kiinnostuin heti projektista kuullessani siitä sillä tiesin että elokuvassa pääsisi kokeilemaan paljon erilaisia tekniikoita ja kuvaustyylejä sekä oppimaan uusia asioita. Käsikirjoituksen perusteella aloin heti laatimaan alustavia storyboardeja luodakseni idean siitä miltä elokuva voisi näyttää. Keskustelimme paljon ohjaajan kanssa siitä mitä molemmat toivomme elokuvan visuaaliselta ilmeeltä sekä mistä muista elokuvista haluamme tuoda inspiraatiota olipa se sitten tiettyihin kuviin tai kohtausten rytmitykseen.
Yhteistyö oli hyvin tiivistä jo kommunikaatio pelasi hyvin. Lopulta pääsimme lopputulokseen josta molemmat olimme tyytyväisiä. Päätimme myös kokeilla rakentamaan ns. kolmikamerarigin jossa on kolme kameraa ja kolmen eri polttovälin objektiivit. Kun näitten kaikkien linssien keskipisteet kohdistaa täsmälleen samaan kohtaan tiettyä kohdetta, pystyy kolmen eri kuvan välillä luoda saumattomia "crash-zoomeja" joka voi tuoda lisäulottuvuutta ja komdiaa tiettyyn kohtaukseen. Tästä tekniikasta inspiroiduimme Zack Snyderin 300 leffasta. Perusperjaate on suhteellisen yksinkertainen: kaksi vierekkäistä kameraa kuvaa "poliisilasin" (peili yhdeltä puolelta ja läpinäkyvä ikkuna toisella puolella) läpi ja kolmas kamera peilin hejastusta hyödyntäen. Peili on 45 asteen kulmassa suhteessa kameroihin. Kuva rigin testauksista löytyy alta.
Pääsimme myös varhaisessa vaiheessa pitchaamaan elokuvaamme Pitch22-tapahtumaan Suomen Elokuvasäätiön tiloihin koulun sisäisen karsinnan jälkeen. Tämä oli hyvin kiinnostava ja antoisa kokemus itselle. Näimme tämän tapahtuman hyvänä mahdollisuutena verkostoitua sekä mahdollisesti tuoda tukea omaan projektiimme joten otimme valmistelun tätä tapahtumaa varten hyvin vakavasti. Aloitimme suunnittelemaan miten toisimme elokuvan idean kiinnostavalla ja myyvällä tavalla esiin. Pitchin harjoittelu ja hiominen vei tuntikausia monen päivän ajan mutta oli loppujen lopuksi sen arvoista sillä pääsimme oppimaan paljon ja elokuvamme sai äänen jälkityö palkinnon.
Ennen pitchiä ja myös sen jälkeen käsikirjoitukseen tuli joitakin yksittäisiä muutoksia joitten takia jouduin myös itse mukauttamaan storyboardia. Tämän, työryhmän kokoomisen ja kalustovarausten jälkeen koin itse olevani oman vastuualueen kohdalla valmis kuvauksiin.
KUVAUKSET
Kuvaukset kestivät yhteensä alle viikon ja olivat hyvin monipuoliset. Elokuvassa hyödynnettiin sekä ulko- että sisälokaatioita ja myös studiossa kuvaamista. Kuvausajat olivat myös hyvin vaihtelevia kohtausten takia, yhtenä päivänä saatoimme kuvata keskellä päivää kun taas toisena päivänä kuvasimme keskellä yötä.
Ulkona kuvattiin monenlaisia eri kohtauksia joista haastavin omasta mielestä oli sähköpotkulaudan selässä näytelty takaa-ajo kohtaus. Tässä haasteena oli pysyä samassa vauhdissa näyttelijän kanssa, turvallisesti ja valvotulla alueella. Monen oton jälkeen koimme työryhmän kesken olevamme tyytyväisiä lopputulokseen. Toinen haastava ulkokuva oli kolmikamerarigin avulla toteutettu kuva. Emme valitettavasti saaneet rigille tarpeeksi vakaata kuljetus-systeemiä, tästä syystä asfalttipinta aiheutti liiallista tärinää ja jouduimme turvautumaan perinteisempiin kuvaustapoihin. Muut ulkokuvat olivat teknisesti suhteellisen helppoja toteuttaa. Olimme samalla onnekkaita sekä epäonnekkaita siinä mielessä että melkein joka päivä sää oli erittäin hyvä ja aurinkoinen. Tämä on tietenkin työryhmän näkökulmasta mukava asia mutta tuo haastetta kuvaamiseen sillä kaupungissa rakennusten välissä valo ja varjot muuttuvat hyvin paljon. Tämä oli kuitenkin asia josta pärjäsimme hyvin työryhmän keskeisten ongelmanratkaisukykyjen avulla.
Sisätiloissa kuvaaminen sujui omasta mielestä hyvin mallikkaasti. Päiväsaikaan kuvatut kuvat olivat kuvausten helpoimmat toteuttaa teknisesti mikä toi mukavaa heloptusta kun vertaa dynaamisempiin ulkokuviin. Pääsimme myös toteuttamaan yövalaisua sisällä keskellä päivää. Tämä oli kiinnostava haaste sillä halusimme hyödyntää suhteellisen isoa ja avonaista aluetta mikä toi haastetta kaikkien valolähteiden peittämiseen. Lopputulos oli kuitenkin uskottava ja antoi vapauden luoda omanlainen valaistus yökohtaukseen.
Studiokuvaukset olivat itselle hyvin kiinnostava kokemus sillä pääsin osittain hyödyntämään itselle ennestään vierasta tekniikkaa. Osa studiokuvauksista oli hyvin “perinteiset”, lavastimme setin ja hyödynsimme greenscreenejä maailman laajentamiseen. Tämän lisäksi päätimme kuvata yhden kohtauksen hyödyntäen Unreal Engine:n mahdollistamaa virtuaalimaailmaa. Rakensimme oikean setin ja kuvan etualan jonka kanssa näyttelijät pystyivät olla vuorovaikutuksessa. Heidän takana oli iso TV-ruutu jossa näkyi virtuaalisetti. Lopputuloksena oli hyvin uskottava virtuaalilokaatio. Hastavaa tässä tekniikassa oli se että kameran sekä TV:n paikat pysyivät kokoajan samoina mutta kun kuvakulma vaihtui piti näyttelijöitä siirtää ja virtuaalisettiä kääntää oikeaan suuntaan. Valojen paikat ja jatkuvuus loivat myös haastetta tässä koska oli ajoittain vaikeaa hahmottaa tila näyttelijöiden ympärillä.
Loppusana
Elokuvan kuvaaminen oli siis hyvin kiinnostavaa ja antoisaa mutta myös ajoittain haastavaa. Koen että tämän projektin eri vaiheitten aikana olen taas oppinut paljon uusia asioita sekä sisäällistänyt eri asioita mitä aion ottaa huomioon jatkossa jos haluan hyödyntää tekniikoita joita tässä elokuvassa käytimme. Koen että olemaalla osa tätä projektia olen kasvanut kuvaajana ja tunnen paremmin omia vahvuuksia sekä parantamisen kohteita ja myös millainen kuvaustyyli mielyttää itseäni.
